Oletko haaveillut paremmasta itsesi versiosta? – Näin aloitat

Hullunkurista tai ei, niin huomaan liittäväni lottovoittajamaiseen elämääni sekä ihmissuhteet että itseni ihmisenä. Ajattelen lottovoittajamaisen elämän olevan mahdollisimman kokonaisvaltaista elämästä nauttimista. Enkä tarkoita nopeita ja pinnallisia ratkaisuja, vaan syvää tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja kiitollisuutta elämässä. Se edellyttää pysähtymistä oleellisen äärelle, itsetuntemusta, työskentelyä itsensä kanssa. Sillä sisäinen hyvinvointi alkaa vähitellen heijastua myös ulkomaailmaan ja hyviä asioita alkaa tapahtua. Ja niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaa, on myös elämän haavoista mahdollisuus kasvattaa vahvuuksia. Tai ainakin selvitä haavoista käymällä tunteet rehellisesti läpi ja päästämällä sitten haastavista elämänvaiheista tunnetasolla irti.

Katkeruus, syyllisyys, häpeä, pelko, viha, siinä muutamia tunteita joita ei kannata suotta kantaa mukanaan. Jos niihin jää jumiin, ne rajoittavat suotta elämää, joka ilman näitä raskaita tunteita voi olla vapaata ja todella upeaa. Ajattele, kun mikään näistä hankalista tunteista tai negatiiviset ajatukset eivät vie energiaasi, miltä se tuntuisi? Tekisitkö nyt jotain toisin jotta voisit elää niin? Ehkä antaa anteeksi itselle tai toiselle? Ehkä pyytää apua ja kohdata tunteet rohkeasti?

Taikaiskulla unelmiesi sinäksi?

Ihan oikean lottovoiton osuma kohdalle ei kuitenkaan muuta meitä sellaisiksi kuin toivomme olevamme, parhaaksi versioksi itsestämme. Tie omaan parhaaseen versioon on kuitenkin olemassa. Tuntuu myös herkulliselta pohtia millainen tämä ihanneminä olisi. Mahdollisesti innostua mielikuvista ja vähitellen muuttua siksi. Tiedätkö millainen ihannesinäsi on?

Unelmiesi sinän hahmottamiseksi pohdi hetki millainen uskot olevasi nyt ja millainen haluaisit olla? Mitä muut ajattelevat tai toivovat sinun olevan? Oletko tullut sellaiseksi tai oletko vastustellut sitä? Millainen sinusta voisi tulla? Pystytkö mielikuvissasi jo näkemään itsesi sellaisena?

Ihanneminäni tekee rohkeammin haluamiani asioita nykyisen aikomisen sijaan. Mieli keksii helposti tekosyitä miksi jotain ei muka voisi tehdä. Mieli on tottunut rutiineihin ja kokee epämukavuutta jos olet rohkeasti lähdössä kokeilemaan jotain uutta ja inspiroivaa. Aina ei kannata uskoa sitä. Ensi kerralla aikoessani jotain aloitan heti, viiden sekunnin sisällä ensiajatuksesta, silloin mieli ei ehdi keksiä vastalauseita.

Onko sinunkin paras versio itsestäsi aina rakastava, lämmin, onnellinen, kiitollinen ja tietäisi aina vastaukset sekä oikeat sanat erilaisissa tilanteissa. Itseluottamus olisi aina niin sanotusti kohdillaan. Montaa asiaa näistä voi jo ollakin. Jos ei aina, niin edes hetkittäin. Ihannesinä ei olisi ujo tai pelkäisi koskaan. Aika monta ”aina” ja ”ei koskaan” sanaa tuossa edellä.  Epätäydellisyys tekee meistä kuitenkin ihanan inhimillisiä.

Mahdollisesti sitä voisi suoda ihanneminällekin mahdollisuuden epätäydellisyyteen? Jospa riittää että yleensä on rakastava ja lämmin, useimmiten löytäisi vastaukset ja oikeat sanat ja vaikka jokin pelottaisi, ei antaisi sen rajoittaa unelmien elämän elämistä.

Ihmisenä olemiseen kuuluu epätäydellisyys ja keskeneräisyys. Ne ja omat erilaiset puolet kannattaa tunnistaa ja hyväksyä. Silloin meidän on helpompi tulla itsemme kanssa toimeen ja olla niitä keitä olemme. Ja mahdollisesti voimme lähteä muuttamaan puolia joista ei enää ole meitä palvelemaan.

Monet erilaiset puolemme, persoonallisuutemme osat, ovat tilanteesta riippuen joko hyödyksi tai haitaksi meille. Esimerkiksi laiskottelija meissä osaa levätä ja nauttia sohvan uumenissa viltin lämmössä. Se ei kuitenkaan edistä asioita jos tarkoitus olisi saada vaihdettua autoon kesärenkaat tai ilmoittaa lapsen kesäloman ajankohta päiväkotiin.

Pohdi siis millaisia erilaisia puolia itsessäsi tunnistat. Ristiriitaisiakin. Neuvottele niiden kanssa parhaat diilit eli ota tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti käyttöön esimerkiksi suorittaja kun on tarve saada asioita aikaan ja laiskottelija silloin kun on levon aika.

Hankalina pitämäsi puolet ovat tulleet sinulle aikanaan syystä, yleensä suojelemaan sinua joltain vaikealta tunteelta. Osa niistä on aivan ok oikealla hetkellä ja toisten kanssa pärjää kun hieman suitsii niiden jyrkkyyttä. Esimerkiksi viha on voimakas tunne jonka ajattelen olevan paikallaan kun jokin koettelee rajojamme tai puolustamme itseämme tai lastamme. Tunteiden hieman tasoituttua on tärkeä tunnistaa oma mahdollinen ylilyönti, olla nöyrä ja pyytää anteeksi jos on loukannut toista. Sitten tartutaan tapahtuneeseen ja pohditaan miten ylilyönnin voi jatkossa välttää. Viha on mahdollista ilmaista rakentavasti, ilman ivaa tai aggressiivista käyttäytymistä. Joskus rakentavaa ilmaisua pitää harjoitella ajatuksen ja ajan kanssa että menee nappiin.

Jotkin erilaisista puolistamme ovat jo tehneet tehtävänsä ja silloin on aika kiittää niitä ja sanoa heippa. Kateus voi olla sellainen. Aikanaan se on kertonut omista toiveistamme nurinkurisella tavallaan ja mahdollisesti saanut meidät myös tarttumaan toimeen toiveidemme suhteen. Ja kun se on palveluksensa tehnyt voimme kiitollisina jättää sen taaksemme.

Myötätunto on se voima, jolla omaa epätäydellisyyttä on hyvä lähteä katsomaan ja hyväksymään. Tällöin suhtautuminen omiin negatiivisina pitämiisi puoliin on lämmin. Tietoisuuden avulla pystymme vaikuttamaan tunteisiimme, tekemiseemme ja olemiseemme. Itsensä hyväksymisen kautta oman laadun kehittäminen eli ihannesinäksi tuleminen on myös hedelmällisempää.

Hyväksyessäsi erilaiset puolesi, pystyt hyväksymään myös muiden ihmisten epätäydellisyyden. Itsemyötätunnon lisäännyttyä sinussa suhtaudut myötätuntoisemmin myös muiden ihmisten haasteisiin. Ajatus on sama kuin klassikossa ”vasta rakastaessasi ensin itseäsi pystyt rakastamaan toista”.

Joskus voi olla helpompikin hyväksyä toisen epätäydellisiä piirteitä kuin omansa. Etenkin jos persoonallisuudessa on vaateliaisuutta. Silloin muilta saattaa vaatia samaa suoritustasoa kuin itseltään. Riittää, että asian tunnistaa jotta voi toimia toisin ja nähdä muut erillisinä. Ehkä voi suoda itselleenkin armoa, kaikesta ei tarvitse tehdä priimaa.

Miten muuttua ihannesinäksesi?

Kukaan ei heilauta taikasauvaa ja saa asioita muuttumaan yhdessä yössä. Voimmeko me tehdä jotain? Mitä se on? Nyt olemme tunnistaneet ihanneminämme ja voimme jo askel askeleelta lähteä toimimaan kuin hän.

Voit tietoisesti ja vähän kerrallaan toimia kuten ihannesinäsi ja siten vähitellen muuttua häneksi. Kyseessä ei ole huijaaminen tai manipulointi kun teet asioita vilpittömästi. Lähtökohtasi on hyväntahtoinen ja pohjautuu omaan muutokseesi.

Toimi siis kuin henkilö joka toivot olevasi! Alamme silloin tehdä asioita joiden tiedämme tekevän hyvää itsellemme ja muille. Voimme tehdä jonkin keskeneräisen asian valmiiksi, keitämme kahvit puolisolle, sanomme lapselle olevamme ylpeä hänestä. Toisen ilahtumisen näkeminen ilahduttaa sinuakin.

Kohtele itseäsi ystävällisesti. Se voi tarkoittaa pienen hengähdystauon ottamista tai viitseliäisyyttä venyneen virastoasian hoitamiseksi. Huomatessasi pienen vapaan hetken voit soittaa puhelun läheiselle tai ystävälle. Isovanhemmat pitävät varmasti videopuheluista lastenlasten kanssa.

Huomaatko miten paljon voit jo tehdä vaikka ruuhkavuodet painaisi päällä? Jo 15 tai 20 minuuttia auttaa palautumisessa ja on osoitus että olet huolehtinut tarpeistasi. Minulla lähes päivittäinen 10-35 minuutin jumppa on ihanaa omaa aikaa. On voimauttavaa pelkästään tietää tuon hetken kuuluvan täyteläiseen päivään lapsiperhearjessa. Ja jumpan jälkeen saa hyvän olon ja jaksamista.

Joskus hyvätkin asiat voivat tuntua epämukavilta toteuttaa. Tarvitaan sinnikkyyttä ja rohkeuttakin. Voi tuntua pelottavalta kertoa toiselle rakastavansa tätä tai pyytää anteeksi. Menemällä vähitellen ja askel kerrallaan epämukavuusalueelle pääsemme pian laajentamaan mukavuusaluettamme ja avautumaan elämälle entistä enemmän.

Uudella tavalla toimiessamme muistamme samalla lempeästi kunnioittaa rajojamme.  Emme tee väkisin vaan pysymme niin sanotulla sietoalueellamme. Epämukavalta voi tuntua muttei ylitsevuotavan ikävältä. Vähitellen, usein toistojen karttuessa, epämukavuus muuttuu tuttuuden myötä helppoudeksi, tavaksi, rutiiniksi.

Samoin toimiminen tuottaa samaa tulosta kuin tähänkin saakka. Toisenlaisia tuloksia voi odottaa kun on ensin toiminut uudella tavalla. Toisin toimimalla voimme siis vähitellen muuttua ihanneminäksemme!

Jos et vielä aloittanut ihannesinäsi kartoittamista, suosittelen katsomaan millainen olet nyt ja mielikuvien avulla tunnustelemaan miltä tuntuu elämä parhaana versiona itsestäsi? Herääkö motivaatiosi? Aloita pohtimalla mitkä osa-alueesi tai tapasi ovat ensinnä tarkastelusi kohteena. Tarkastelu toimii pohjana, jolloin voit jatkossa tunnistaa tilanteen jossa toivot ihannesinäsi läsnäoloa, eli toisenlaista toimimista kuin aiemmin. Tunnistaessasi tilanteen, voit vaikuttaa ajatuksiisi, tunteisiisi ja tekemiseesi ja toimia kuin unelmaversio itsestäsi. Ja muista, askel kerrallaan!

Kertauksena vielä:

1. Millainen on unelmiesi sinä, ihannesinäsi?
2. Ala askel kerrallaan toimimaan kuten unelmiesi sinä. Tee hyviä tekoja muille ja itsellesi. Mene toisinaan epämukavuusalueellesi. Muista olla armollinen, aina ei muista tai jaksa.